Uusi vuosi ja uudet yllätykset!

Vuosi vaihtui ja menneen vuoden voi siis jättää taakse ja ottaa uuden ilolla vastaan!

Toivon että tämä vuosi tuo mukanaan uusia alkuja, suuria siunauksia ja ihania yllätyksiä sekä paljon aikaa oman perheen kanssa. Vähän jännittää, koska en tiedä yhtään minkälainen elämäntilanne vuoden päästä on. Olenko töissä vai kotona lasten kanssa vai onko tilanne muuttunut joksikin aivan muuksi. Tähän mennessä on ollut jotain ajatusta asioiden kulusta kun ensimmäisen äitiysloman jälkeen odotinkin jo toista ja tiesin, että saan nauttia kotona olosta vielä hetkisen. Uskon kuitenkin, että asiat menevät juuri niin kuin pitääkin ja jännityksellä odotan mitä tuleman pitää :) Ehkä jopa tännekin tulee useammin juttuja... tai sitten ei. Mistäpä sitä tietää :)

Joulunvietto sujui tänä vuonna rennosti mummolassa. Kiitos anopille järjestelyistä, oli ihanaa vaan olla ja nauttia ja syödä!

Uusi vuosi otettiin vastaan parin ystäväperheen seurassa ja virallisesti kahdestaan kun lapset jo nukkuivat. Naapurit olivat järjestäneet hienon ilotulituksen ja se oli hieno ensimmäinen uuden vuoden yllätys ;) Tästä vuodesta tulee paras ikinä ja odotan sitä innolla!

Prinsessan huoneeseen on löytynyt vähän uutta somistusta :)

Talvi on aika värikäs tällä kertaa pelkän valkoisen sijaan. Nämä lyhdyt omenapuun oksilla piristävät mua niin paljon!

Joulukuva. Jouluna otin rennosti, se oli ihanaa!

Hassua.

Joskus on tosi raskaita päiviä tai jopa viikkoja, varsinkin jos kotoa löytyy yksi uhmaikäinen ja toinen hampova ja ryömivään opetteleva pikkuihminen. Tällä hetkellä kaipais kipeesti unta ja omaa lomaa. Miten ihanaa olisikaan viettää päivä jossain muualla ja olla vaan vailla mitään vastuuta :) 

Mutta ennen ku menen sinne nukkumaan niin tässä pari hassua kuvaa tältä päivältä. Miten voikin jotkut eläimet olla niin koomisia! Elukat on kuvattu Sievolan kotieläintilalla Paimiossa.

Mohairvuohi. Mitä tähän nyt muuta keksis :D

Ystävykset!

Ja mitkä korvat, niin hassunnäköinen!

Julman näköinen kilpikonna, tajusin heti mistä ne teinimutanttikilpikonnat on saanu esikuvansa...:)

Ihmeitäkin tapahtuu...

Lapset on nukkuneet nyt yli kaks tuntia. Kerrankin omaa aikaa ja mitä minä tein: perustin blogin ja ehdinpä keittää mannapuuroa välipalaksi tai vois tätä melkeen pitää jo päivällisenä (pitäis käydä kaupassa niin olis vähän enemmän valikoimaa...). Jos olisin tiennyt, että päiväunet kestävät kerrankin yli kaksi tuntia ja molemmilla yhtä aikaa niin olisin saattanut ottaa itsekin torkut. Mutta minkäs teet... 

Joskus olis muutenkin mukava omata semmonen kyky nähdä mitä vaikka seuraavan vuoden aikana tulee tapahtumaan... Kun nyt katsoo vuotta taaksepäin niin paljon on tapahtunut kyllä! Ja viimeinen puoli vuotta kuopuksen syntymän jälkeen onkin ollu aika hulinaa, uuden kodin etsinnän ja tietysti sen perus kotielämän uudelleen järjestelyssä kun yhtäkkiä onkin kaksi pientä lasta (pienessä tilassa lumen valtaamassa maassa...). Tuntuu, että päivä kerrallaan on menty ja nyt kun aurinko paistaa myöhään yöhön ja nouseekin jo melkein heti niin elämä tuntuu hymyilevän jälleen. Ei sillä, että kevät olisi ollut jotenkin kauhea... rankka se on ollut mutta kyllä tämä tästä :) Ja kun päästään pian väljemmille vesille tästä pikkuisesta asunnosta laatikoiden keskeltä niin mä niin nautin! Ja lupaan olla valittamatta pienistä ja keskityn vaan iloisiin asioihin... no joo, elämä on seikkailua ja mitä seuraava vuosi tuo tullessaan on varmasti jännittävää ja onneksi vaikeammistakin ajoista voi oppia paljon ja kasvaa ihmisenä!

Olipas syvällistä... Nyt alkaakin ruokailuoperaatio ja sitten takasin leikkipuistoon purkamaan energiaa!