Ihmeitäkin tapahtuu...

Lapset on nukkuneet nyt yli kaks tuntia. Kerrankin omaa aikaa ja mitä minä tein: perustin blogin ja ehdinpä keittää mannapuuroa välipalaksi tai vois tätä melkeen pitää jo päivällisenä (pitäis käydä kaupassa niin olis vähän enemmän valikoimaa...). Jos olisin tiennyt, että päiväunet kestävät kerrankin yli kaksi tuntia ja molemmilla yhtä aikaa niin olisin saattanut ottaa itsekin torkut. Mutta minkäs teet... 

Joskus olis muutenkin mukava omata semmonen kyky nähdä mitä vaikka seuraavan vuoden aikana tulee tapahtumaan... Kun nyt katsoo vuotta taaksepäin niin paljon on tapahtunut kyllä! Ja viimeinen puoli vuotta kuopuksen syntymän jälkeen onkin ollu aika hulinaa, uuden kodin etsinnän ja tietysti sen perus kotielämän uudelleen järjestelyssä kun yhtäkkiä onkin kaksi pientä lasta (pienessä tilassa lumen valtaamassa maassa...). Tuntuu, että päivä kerrallaan on menty ja nyt kun aurinko paistaa myöhään yöhön ja nouseekin jo melkein heti niin elämä tuntuu hymyilevän jälleen. Ei sillä, että kevät olisi ollut jotenkin kauhea... rankka se on ollut mutta kyllä tämä tästä :) Ja kun päästään pian väljemmille vesille tästä pikkuisesta asunnosta laatikoiden keskeltä niin mä niin nautin! Ja lupaan olla valittamatta pienistä ja keskityn vaan iloisiin asioihin... no joo, elämä on seikkailua ja mitä seuraava vuosi tuo tullessaan on varmasti jännittävää ja onneksi vaikeammistakin ajoista voi oppia paljon ja kasvaa ihmisenä!

Olipas syvällistä... Nyt alkaakin ruokailuoperaatio ja sitten takasin leikkipuistoon purkamaan energiaa!